Jussi Hiltunen
Elokuussa 2008
— Mitä kuuluu?
Kiitos, kuuluu oikein hyvää.
— Olet kehitellyt mm. tekstiä Punainen hetki Lapin Lisässä, mistä teksti kertoo ja mistä se on saanut alkunsa?
Punainen hetki on fiktiivinen lyhytelokuva elämän arvaamattomuudesta ja nuoren naisen, Marian pysähtymisestä yllättävien elämän muutosten edessä. Haluan elokuvallani sanoa että ylipääsemättömältä näyttävän esteen voi ylittää ja elämä jatkuu. Idean sain omassa elämässäni tapahtuneista käänteistä, elokuva ei kuitenkaan kerro minusta suoranaisesti.
— Mitä tekstille kuuluu tällä hetkellä?
Käsikirjoitus on kuvattu elokuvaksi ja lopullinen leikkaus valmistuu lokakuun lopussa 2008.
— Miten kuvaukset menivät?
Erittäin hyvin. Porukka oli hyvä ja hommat toimi. Pystyin keskittymään täysipainoisesti omiin tehtäviini kun tiesin että kaikki osaavat hommansa.
— Mitä seuraavaksi, milloin seuraava elokuva?
Seuraava käsikirjoitus työn alle. En osaa sanoa koska kuvaan jälleen oman tekstin, sitä kun ei koskaan tiedä. Toivottavasti nopeastikin.
— Mitkä ovat sinun kokemukset Lapin Lisästä ylipäätänsä?
Hyvät. Se on minulle tärkeä ja hyödyllinen hanke.
— Mikä sinua kiehtoo elokuvakäsikirjoittamisessa ja elokuvien tekemisessä?
Kirjoittaminen on minulle terapiaa, elokuvien tekeminen keino kommunikoida elokuviani katsovien ihmisten kanssa.
— Miten Lapin Lisä auttaa / voisi auttaa sinua elokuvaurallasi?
Se on auttanut jo sellaisenaan, dramaturginen apu on ollut korvaamatonta. Jatkossa toivoisin lisää tuottajia mukaan tarkkailemaan hankkeessa käsiteltäviä käsikirjoituksia ja tekijöitä.
Susanna Chazalmartin
TERVEISIä SUSANNALTA!!
Kesäkuussa 2008
Pelon ja häpeän lapset on yhä vain käsikirjoitusvaiheessa. Olen vuoden nyt tehnyt taustatyötä enemmän ja vähemmän aktiivisesti, enkä ehtinyt säätiön ja AVEKin rahanhakuun tälle keväälle. Kirkon mediasäätiöltä haettiin käsikirjoitusrahaa, mutta ei herunut. Karjalan sivistysseura antoi vuodenvaihteessa 4000 euroa, joka on nyt niin sanotusti käytetty. Tuottajan kanssa on tavattu useaan otteeseen ja hiottu käsisversioita. Sitten päätettiin, että kuvataan joitain haastatteluja jotta saan käsikseen lisää konkretiaa. Nyt on sitten kuvattu Pohjolan Panun kanssa muutama päivä. Dvd:n kanssa lähden Ranskaan ensi viikolla ja yritän saada paketin kasaan elokuuhun mennessä, jolloin aletaan kolkutella Avekin ja SESin ovia tosissaan. Panun toivon kuvaavan koko elokuvan, mikäli (ja kun!) rahoitus löytyy.
Tänä vuonna olin mukana Lapin lisässä toisella projektilla, joka eteni pikavauhtia aika hyvään vaiheeseen: sunnuntai-iltana Sodankylästä tullessani laitoin synopsiksen Pentti Väliahdetille ja jo tiistaina tuli viesti että aihe kiinnostaa. Harmittavasti tämäkin jää tosin elokuulle, lomat kun painavat päälle itse kullakin. Kyseessä on puolen tunnin Tosi tarina, tuottajana jälleen Illume, mikäli tuotantoon asti päästään.
Lapin lisästä ja Jounin tutoroinnista on ollut omalla kohdallani tosi paljon apua. Tuskin olisin yksikseni saanut näitä ideoita näin pitkälle.
— Susanna, Mitä kuuluu nyt, elokuussa 2008?
Olen litteroinut heinäkuun Pelon ja häpeän lapset -elokuvan haastatteluja. Urakan edetessä tajusin, etten voi saada käsikirjoitusta loppuun ilman lisärahaa. Siispä AVEKilla on nyt käsikirjoitustukihakemus vetämässä, toivotaan että sieltä tulee myöntävä päätös, että saisin käsiksen viimein valmiiksi. Tämä elokuva on osoittautunut aika lailla työlääksi, vaikka tietysti alusta asti on ollut selvää, että haastavaa tulee olemaan. Kiinnostus aiheeseen on onneksi säilynyt koko ajan vahvana.
Tosi tarina on edennyt sen verran, että Väliahdetin kanssa on nyt sovittu tapaaminen syyskuun alkuun. Jännittäviä aikoja eletään!
Ihanaista elokuun jatkoa sinne!
Terkuin Susanna
Virva Guttorm
— Mitä sinulle kuuluu?
Kiitos hyvää: jäin juuri äitiyslomalle.
— Kuinka pitkään olet ollut mukana Lapin Lisässä?
Vuosina 2006-2007.
— Pääsit viimeksi tarinamarkkinoille saakka, mitä on tapahtunut tarinamarkkinoiden jälkeen?
Löysin käsikirjoitukselleni tuottajan (tai oikeastaan tuottaja löysi minut...) Sain myös käsikirjoitusapurahan SES:ltä ja sen turvin kirjoitin elokuvastani version 7. Nyt olemme tuottajan kanssa hakeneet EU:n MEDIA-rahastosta kehittämistukea ja lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kehittämistuen hakeminen SES:ltä.
— Kerrotko hiukan käsikirjoituksesta, mistä se kertoo?
12-vuotiaan Oulan ja hänen pikkusisarensa Saaran seikkailuista saamelaismytologian maailmassa Tunturien Yöpuolella, kadonnutta Ensilunta etsimässä...
— Mistä idea on saanut alkunsa?
Alunperin tarina oli vaiheessa oleva proosateksti, josta Lapin Lisästä kuultuani keksin muokata elokuvakäsiksen.
— Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Haemme tuottajan kanssa kehittämistukea SES:ltä ja minä alan työstää versiota 8.
— Mitä Lapin Lisä on antanut sinulle?
Yhden uuden ystävän, paljon arvokasta tietoa ja tärkeitä kontakteja, uusia näkökulmia sekä arvokasta palautetta.
— Olisitko nyt siellä missä olet ilma Lapin Lisää?
En, koska ilman Lapin Lisää ei olisi koko elokuvaa - vain se puolivalmis proosateksti...
Käsikirjoittaja Jaakko Nousiainen — ”On se kumma kun Suomeen ei saada kunnollista homoelokuvaa!”
Kuuntele Jaakon haastattelu mp3-muodossa
MP3 Audio File, 5.7 MB
Jaakko osallistui Lapin Lisään vuonna 2005-2006.
Alun perin Pellosta poissa, tätä nykyä Helsingissä työskentelevä freelance-käsikirjoittaja. Ceeveestä löytyy muun muassa performanssia, äänitaidetta ja oopperan ohjausta. Käsikirjoituksen 2. versiota Jaakko työstää parhaillaan EU:n Media-ohjelman puitteissa järjestettävässä Katapult-ohjelmassa.
— Mikä toimi lähtökohtana käsikirjoitukselle?
Lähdin liikenteeseen siitä ajatuksesta, että on se kumma kun Suomeen ei saada kunnollista homoelokuvaa. Sitä sitten lähdin työstämään, ja aika kauas varmaankin ollaan lähdetty tällasesta lappilaisesta aiheesta.
Mikä sai helsinkiläistyneen miehen tulemaan Lappiin työstämään käsikirjoitusta?
Mulle itelleni se, että miksi mä halusin tulla sitä Lappiin tekemään, oli se, että kun mä olin ite sieltä kotosin. Toisaalta mä halusin saada siitä sen verran yleispätevän, että se kohoaisi sen lähtökohtansa yläpuolelle ja on oikeasti hyvää draamaa, niin Lappi on tietyllä lailla hyvä koelaboratorio, että jos tää homma toimii siellä, se toimii missä tahansa muuallakin.
— Mikä on käsikirjoituksen tilanne vuosi Lapin Lisän jälkeen?
Sain siihen elokuvasäätiöltä pienen käsikirjoitusapurahan viime syksynä Lapin Lisän jälkeen ja sillä sitten oon pystyny irrottamaan aikaa sille tekemiselle niin, että nyt on ensimmäinen läpikirjoitettu versio. Mulla on tähtäimessä, että saisin työstettyä siitä lisää versioita kesän ja alkusyksyn aikana.
— Mitä hyötyä Lapin Lisästä on ollut?
Musta se oli todella hyödyllinen oman fokuksen ja oman käsikirjoituksen keskeisten ajatusten löytämisen kannalta.
— Mitä hyötyä Lapin Lisästä oli verrattuna siihen tilanteeseen, että joutuisi ponnistamaan aivan tyhjästä?
Tottakai se mahdollistaa sen, että sä pääset yhteyteen rahoittajatahojen kanssa ihan toisella tasolla. Se on Lapista pitkä matka lähtee, ja sitä kautta se on helpompi ihmisille, kun ne kontaktit syntyy siellä paikan päällä. Mutta voisin uskoa, että kyllä se ainakin avaa sitä keskusteluyhteyttä paremmin rahoittajiin, ja tuotantoyhtiöihin toivottavasti myös. Toivottavasti se myös muuttaa kypsemmäksi sitä tapaa, millä ideoita ja sisältöjä lähdetään kehittämään. Antaahan se myös tekijöille selkärankaa, kun tulee rutiinia ja kokemusta siitä, että miten asiat pitää paketoida saadakseen ne myytyä eteenpäin.
Käsikirjoittaja Virva Guttorm-Noyes — ”Kyllä täältä Lapistakin rupeaa roikaamaan!”
Kuuntele Virvan haastattelu mp3-muodossa
MP3 Audio File, 5.2 MB
Virva osallistui Lapin Lisään vuonna 2006-2007.
”Tenonvarressa syntynyt ja ylös kasvanut... saamelais-karjalainen maailmankansalainen... Minua voisi kuvailla monella tapaa, mutta teot puhukoot puolestaan: nuorisoteatteria Kokkolassa ja lastennäytelmiä USA:ssa, ohjannut isästäni ja itsestäni kertovan lyhytdokumentin, kirjoittanut pakinoita sanomalehteen, opiskellut sitä sun tätä vähän siellä sun täällä, kunnes vuonna 2005 valmistuin multimedia-assistentiksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Nyt olen heittäytymässä täysipäiväiseksi elokuvantekijäksi, kiinnostukseni kohteina kaikki inhimillinen yleensä sekä monikulttuurisuus ja alkuperäiskansat erityisesti.”
— Minkälaisia elokuvia sinulla on mukana?
Dokumenttielokuva kertoo Tenon veneestä, työnimenä Veteen veistetty viiva. Tenon veneeseen liittyy paljon historiallisia tarinoita ja kokonainen elämäntyyli linkittyy siihen. Tenon veneen kautta voi kertoa tenolaisesta perinteisestä elämäntavasta ja saamelaiskulttuurista. Fiktioelokuva on koko perheen seikkailuelokuva, jossa sisaruspari pääsee seikkailemaan entisaikojen saamelaisten mytologisten ja tarujen olentojen kanssa.
— Mitä hyötyä Lapin Lisästä on käsikirjoittajalle verrattuna siihen tilanteeseen, että joutuisi ponnistamaan aivan tyhjästä?
Käsikirjoittaminenhan on hyvin erakkomaista hommaa. Se on todella virkistävää, hyödyllistä ja stimuloivaa keskustella välillä muiden kanssa ja saada ulkopuolisia näkökulmia, ja verkostoitumista ihan yleisesti. Ja totta kai alan ammattilaiset, jotka ovat pitkään tehneet, niin heiltä saa kokonaan uusia näkökulmia. Se on ollut minulle tosi hyödyllistä, kun sitä niin helposti sokeutuu omille teksteilleen.
— Miten lähdit mukaan Lapin Lisä -hankkeeseen?
Kun kuulin tästä, olin hyvin alkuvaiheessa työstämässä dokumenttiani, ja sitten ajattelin, että tämähän on aivan täydellinen. Heti tiesin, että tähän haluan kyllä pyrkiä. Ja en ole kyllä joutunut odotuksissa pettymään, tämä on ollut juuri niin hyödyllinen kun ajattelinkin, ja varmaan vielä hyödyllisempikin.
— Mikä vaikutus Lapin Lisällä on mielestäsi alueen elokuvakulttuuriin?
Nyt kun Lapin Lisässä olen tutustunut näihin muihin, niin huomaa, että mielettömästi on kerrottavaa ja innostuneita kertojia, kun heille on vain mahdollista saada väylät. Ja kun tutustutetaan etelän pään rahoittajat, ja kerrotaan heille, että on muutakin kerrottavaa Suomessa ja maailmassa kuin se Etelä-Suomen pää, niin kyllä minä uskon ja toivon, että täältä Lapistakin rupeaa roikaamaan.